Vaikka joustotyökokeilusta on jo kuukausi aikaa, meidän 15 minuuttiamme julkisuudessa jatkuu yhä. Yle FST teki jatkojutun edelliseen:
http://svenska.yle.fi/nyheter/artikel.php?id=189169
Tänään pitäisi postittaa viimeiset syke- ja sylkinäytteet Työterveyslaitokselle. Sen jälkeen jäämme odottamaan tutkimustuloksia ja toivotamme onnea Flex-hankkeelle!
maanantai 21. kesäkuuta 2010
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Omväxling förnöjer under flexvecka
Vielä yksi Åbo Underrättelsen linkki luettavaksi:
http://www.abounderrattelser.fi/news/2010/05/omvaxling-fornojer-under-flexvecka.html
http://www.abounderrattelser.fi/news/2010/05/omvaxling-fornojer-under-flexvecka.html
torstai 27. toukokuuta 2010
Vaihtelua ilmassa
Joku kysyi viikon aikana, onko meillä jotain kehitysehdotuksia. Ajatus juolahti mieleeni, kun istuimme Portsiden terassilla syömässä jäätelöä. Näkymä tehtaalle ei ole kovin viehättävä. Ranta itsessään on viihtyisä ja olisi mukava että samalla voisi nauttia nätistä maisemasta. Nyt se näyttää tältä.
Mutta entä jos se näyttäisikin tältä? Omaa näköalaa voi kehittää, ellei fyysisesti niin ainakin henkisesti. Ehkä se on ollut tärkeintä ymmärtää tällä etätyömatkallamme.
Taalintehdas päättää tällä erää tähän. Pakkaamme taas auton täyteen ja matkaamme kotiin. Varmasti isoa kokemusta rikkaampana. Kiitos siitä!
Mutta entä jos se näyttäisikin tältä? Omaa näköalaa voi kehittää, ellei fyysisesti niin ainakin henkisesti. Ehkä se on ollut tärkeintä ymmärtää tällä etätyömatkallamme.
Taalintehdas päättää tällä erää tähän. Pakkaamme taas auton täyteen ja matkaamme kotiin. Varmasti isoa kokemusta rikkaampana. Kiitos siitä!
Tehtaan pilli soi
...vielä viimeisen kerran meillekin. Kuulimme Dit Centerin väeltä, että tehtaan pilli päätettiin joskus vuosia sitten poistaa käytöstä, koska työvuorojen muututtua lounaskellolla ja työn päättymistä mekitsevällä soitolla ei enää ollut todellista merkitystä. Paikkakuntalaiset olivat kuitenkin niin tottuneet pillin ääneen, että tehdasta pyydettiin palauttamaan klo 11.50 ja 16 merkkiäänet. Pillin ääni on matala, kuin laivan varoitusääni.
Annoimme tänään kaksi haastattelua: Åbo Underrättelserille ja Työterveyslaitokselle. Kummassakin haastattelussa olemme kertoneet, että Flex-hanke on mielestämme todella hyvä idea. Olemme saaneet työrauhaa ja työt ovat sujuneet aivan kuten normaalistikin eli työtapoja ei ole tarvinnut muuttaa. Puhelimella ja sähköpostilla olemme pitäneet yhteyttä päämajaan ja perustyö eli kirjoitus ja visuaalinen suunnittelu on sujunut mainiosti. Saaristoluonto ja kaikilla palveluilla varustettu Taalintehdas antoivat mukavasti virikkeitä iltoihimme. Työn jälkeen on jo ihan uteliaisuuden takia pakko lähetä kävelylle ja kiertelemään lähiympäristössä.
Olemme pystyneet keskittymään hyvin pitkäjänteisyyttä vaativiin tehtäviin ja tulosta syntyy. Työpäivä tuntuu lyhyemmältä, kun työ ei keskeydy niin usein. Lyhytkestoinen etätyö sopisi loistavasti vaikka lehden uudistuksen suunnitteluun tai projektin käynnistämiseen. Jos omaan työhön ja sen rutiineihin alkaa leipääntyä, paikan vaihdos voi virkistää mieltä.
Minusta parasta on ollut vaihtelu, työrauha ja kiinnostava iltatoiminta. Suosittelen lämpimästi ja lähtisin mielellään uudestaan, vaikka marraskuun pimeyttä katsomaan!
Annoimme tänään kaksi haastattelua: Åbo Underrättelserille ja Työterveyslaitokselle. Kummassakin haastattelussa olemme kertoneet, että Flex-hanke on mielestämme todella hyvä idea. Olemme saaneet työrauhaa ja työt ovat sujuneet aivan kuten normaalistikin eli työtapoja ei ole tarvinnut muuttaa. Puhelimella ja sähköpostilla olemme pitäneet yhteyttä päämajaan ja perustyö eli kirjoitus ja visuaalinen suunnittelu on sujunut mainiosti. Saaristoluonto ja kaikilla palveluilla varustettu Taalintehdas antoivat mukavasti virikkeitä iltoihimme. Työn jälkeen on jo ihan uteliaisuuden takia pakko lähetä kävelylle ja kiertelemään lähiympäristössä.
Olemme pystyneet keskittymään hyvin pitkäjänteisyyttä vaativiin tehtäviin ja tulosta syntyy. Työpäivä tuntuu lyhyemmältä, kun työ ei keskeydy niin usein. Lyhytkestoinen etätyö sopisi loistavasti vaikka lehden uudistuksen suunnitteluun tai projektin käynnistämiseen. Jos omaan työhön ja sen rutiineihin alkaa leipääntyä, paikan vaihdos voi virkistää mieltä.
Minusta parasta on ollut vaihtelu, työrauha ja kiinnostava iltatoiminta. Suosittelen lämpimästi ja lähtisin mielellään uudestaan, vaikka marraskuun pimeyttä katsomaan!
Torstai on toivoa täynnä
Pääsin naapurin parvekkeelle katsomaan Taalintehtaan ehkä vähän uinuvaakin näkymää, mutta kaunis se on, ehkä vielä asteen kauniimpi kuin omamme.
Eilinen retki
Lossia odotellessa, sillan alkua katsellessa.
Lossikin saapui ja otti meidät kyytiin. Se on aina yhtä hämmentävä kokemus istua autossa, lossin kyydissä.
Punaiset valot - ei mennä, ei valoja - mennään?kö vaiko ei?
Kylpyläilta
Eilen ajelimme Kasnäsin kylpylään, jonne on noin 20 km täältä Taalintehtaalta. Välissä oli myös lossi Lövön kohdalla, joten pääsimme oikein saaristolaistunnelmaan. Menomatkalla lossi lähti aivan nenämme edessä ja jouduimme odottelemaan, kun se käväisi vastarannalla. Täytyy sanoa, että lossin odottelu vaatii hermoja. Jos se olisi jokapäiväistä hommaa, alkaisi taatusti ketuttaa. Lossin vieressä olikin silta rakenteilla.
Kasnäsin kylpylä ei ollut kovin suuri, mutta siellä oli hyvin tilaa uida. Ensin otimme uintiretken liikunnan kannalta (Päivi R. ui kilometrin!), sitten lekottelimme lämpimässä altaassa. Kävimme myös höyrysaunassa ja eukalyptyshöyry tuntui ihanalta tukkoisessa nenässäni. Niskaa hierova suihku oli tosi tehokas ja tarpeen sekin.
Uinnin jälkeen oli ihanan rento olo. Urheilusuorituksen päälle söimme taas ihan liikaa!
Kasnäsin kylpylä ei ollut kovin suuri, mutta siellä oli hyvin tilaa uida. Ensin otimme uintiretken liikunnan kannalta (Päivi R. ui kilometrin!), sitten lekottelimme lämpimässä altaassa. Kävimme myös höyrysaunassa ja eukalyptyshöyry tuntui ihanalta tukkoisessa nenässäni. Niskaa hierova suihku oli tosi tehokas ja tarpeen sekin.
Uinnin jälkeen oli ihanan rento olo. Urheilusuorituksen päälle söimme taas ihan liikaa!
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Vieraita kunnantalolta
Meitä kävi tervehtimässä pari kunnan virkamiestä. He toivottivat tervetulleeksi ja antoivat lahjaksi pienen, hienon kirjan paikallisista puista nimeltä "Puhuvat puut" sekä kunnan esittelymateriaalia. Oikein mukavaa. Kunta pitää omaa blogiaan osoitteessa www.kimitoon.fi Käykää lukemassa.
Minulla on tänään nimipäivä, toinen nimeni on Vilhelmiina. Kävimme lounaan päälle leivoskahvilla ja ostin torilta puna-vihreät villasukat. Sukkia myyvät koulutytöt keräsivät rahaa Haitin lapsille, joten sukkarahat menivät hyvään tarkoitukseen. Päivi R. osti mansikoita, jotka oli kasvatettu Sauvossa kasvihuoneessa. Olivat ihan kesän makuisia.
Oikoluen yhtä käsikirjoitusta ja arvostan kovasti hiljaisuutta. Välillä oli kuitenkin kiva osallistua kaffepaussille muissa huoneissa naputtavien työntekijöiden kanssa. Kuuntelimme sujuvasti ruotsia ja he vielä sujuvammin suomea.
Minulla on tänään nimipäivä, toinen nimeni on Vilhelmiina. Kävimme lounaan päälle leivoskahvilla ja ostin torilta puna-vihreät villasukat. Sukkia myyvät koulutytöt keräsivät rahaa Haitin lapsille, joten sukkarahat menivät hyvään tarkoitukseen. Päivi R. osti mansikoita, jotka oli kasvatettu Sauvossa kasvihuoneessa. Olivat ihan kesän makuisia.
Oikoluen yhtä käsikirjoitusta ja arvostan kovasti hiljaisuutta. Välillä oli kuitenkin kiva osallistua kaffepaussille muissa huoneissa naputtavien työntekijöiden kanssa. Kuuntelimme sujuvasti ruotsia ja he vielä sujuvammin suomea.
Lounastauolta
Yttre Sirkholmen kuuluu lounasmaisemaamme.
Kukkia, enkeleitä ja vähän muuta ihanaista.
Kesän ensimmäiset suomalaiset mansikat ostettiin tietenkin torilta ja nautittiin limpsan kera. Herkuttelijoitako liikkeellä? 
Päiväkahvit paikallisessa kahvilassa kera tuoreitten leivonnaisten ja huomatkaa taustalla Päivi Been itselleen hankkimat nimpparivillasukat.
Olemme julkkiksia!
Hassua, tänään annoimme jo yhden haastattelun ja kuulimme, että kaksi muuta toimittajaa on kiinnostunut haastattelemaan meitä. Mikäs siinä, kyllä meillä juttua piisaa.
Eilen iltapäivällä...
Neljä pientä elefanttia marssi näin, aurinkoista tietä eteenpäin...
...koska matka oli hauska niin...
...nappas he mukaan yhden kaverin!
Kuka tietää mikä kasvi?
...retki oli kiva päättää tähän. Nam!
Työkaverit kylässä
Kolme työkaveria ajeli Taalintehtaalle eilen ja menimme Portsideen syömään. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, ehkä jopa liikaa. Tallustimme ruuan päälle tänne DitCenteriin ja esittelimme työtilamme ja hienot näköalamme. Loppuillan nautimme aurinkoisesta säästä ulkosalla: kiersimme luontopolun, katselimme vanhan tehtaan raunioita ja kävelimme puistossa. Lopulta palasimme Portsiden terassille jäätelöä syömään. Ei voi valittaa.
Oli mukava nähdä työkavereita pienen tauon jälkeen, vaikka etätyön kenties paras puoli on se, että saa välillä etäisyyttä työyhteisöön. Totesin kaimalle, että vaikka työkaverit ovat kuinka hyviä tyyppejä, tässä vaiheessa vuotta tauko on paikallaan. Kesän jälkeen jaksaa taas paremmin toimistohuumorin kukkasia.
Tänään suuntaamme iltapäivällä kohti Kasnäsin kylpylää, jonne mennään oikein lossilla. Ostin kuin ostinkin sen uimapuvun sekatavarakaupasta, joten tänään pääsen siten kokeilemaan. Sitä ennen tiedossa on oikolukua täksi päiväksi. Työrauha on huomattavasti parempi kuin avokonttorissa.
Aloitimme muuten aamumme taas sylkitestillä eli pureskelimme vanutuppoa ensin klo 7.30 ja sitten klo 8. YÄK! Ällöttävä tapa aloittaa aamu. Mutta mitä emme tekisi tieteen hyväksi? Illalla on pureksittava vielä kolmatta vanutuppoa ja klo 18 panemme sykemittarit paikalleen. Työterveyslaitios testaa näin stressitasojamme. Saa nähdä, millainen leposykkeen alennus neljässä päivässä saadaan aikaan!
Oli mukava nähdä työkavereita pienen tauon jälkeen, vaikka etätyön kenties paras puoli on se, että saa välillä etäisyyttä työyhteisöön. Totesin kaimalle, että vaikka työkaverit ovat kuinka hyviä tyyppejä, tässä vaiheessa vuotta tauko on paikallaan. Kesän jälkeen jaksaa taas paremmin toimistohuumorin kukkasia.
Tänään suuntaamme iltapäivällä kohti Kasnäsin kylpylää, jonne mennään oikein lossilla. Ostin kuin ostinkin sen uimapuvun sekatavarakaupasta, joten tänään pääsen siten kokeilemaan. Sitä ennen tiedossa on oikolukua täksi päiväksi. Työrauha on huomattavasti parempi kuin avokonttorissa.
Aloitimme muuten aamumme taas sylkitestillä eli pureskelimme vanutuppoa ensin klo 7.30 ja sitten klo 8. YÄK! Ällöttävä tapa aloittaa aamu. Mutta mitä emme tekisi tieteen hyväksi? Illalla on pureksittava vielä kolmatta vanutuppoa ja klo 18 panemme sykemittarit paikalleen. Työterveyslaitios testaa näin stressitasojamme. Saa nähdä, millainen leposykkeen alennus neljässä päivässä saadaan aikaan!
tiistai 25. toukokuuta 2010
Työkaverit kylään
Lähdemme vastaanottamaan kolmea työkaveria, jotka tulevat katsomaan täkäläistä elämää. Jo taas peltileipä maistuukin!
`Pinne i skit´
Otsikon sanoin meille kuvailtiin tulevaa etätyöpaikkaamme. Rakennus ei ehkä ole arkkitehtonisesti se kaunein, mutta tämän rakennuksen sisältä löytyy silti helmi työyhteisö :)
Sekatavarakauppa
Torin laidalla on sekatavarakauppa Wahlsten, jossa myydään kaikkea, mitä ihminen tarvitsee: villalankaa, kukkaruukku, korvakorut, tiara, kynttilälyhty, termospullo, tennarit, katuharja... Päivi R. osti pyöröpuikot ja Päivi B. sovitti uimapukuja.
Meidän ei tarvitse kelloa katsoa ollenkaan, sillä tehtaan pilli kertoo, kun on aika pitää lounastauko (klo 11.45) ja milloin työpäivä päättyy (klo 16).
Meidän ei tarvitse kelloa katsoa ollenkaan, sillä tehtaan pilli kertoo, kun on aika pitää lounastauko (klo 11.45) ja milloin työpäivä päättyy (klo 16).
Luontopolulla
Eilen päätimme kiertää töiden jälkeen Taalintehtaan luontopolun. Kirjastosta saimme kartan, joka näytti, että polku kiertää Pienen masuunijärven ympäri. Matkan varrella oli lehtometsää, kalliokasveja ja parasta kaikista Hyllyvä suo. Sen nimi siis on Hyllyvä suo ja se kelluu järvessä. Kielot alkavat juuri kukkia ja niitä oli paljon.
Sadetta tihkutti eilen koko päivän, joten polku oli aika liukas. Tasapainottelimme kalliokivillä. Koska luontopolku oli vartissa kierretty, lähdimme vielä pidemmälle lenkille tietä pitkin. Päivi R. lähti juoksemaan ja minä kävin kirkolla kävelemässä. Viimeistään 1800-luvulla rakennetun kirkon ikkunoissa oli verhot ja ikkunalaudoilla kukkia, mikä sai sen näyttämään asuintalolta. Mutta ilmoitustaulu pihassa kertoi seurakunnalle tapahtumista kirkossa. Kirkko, kuten monet muutkin tärkeät rakennukset täällä on rakennettu kivestä, jossa on rautaa. Se muistuttaa vähän spektroliittia, koska se heijastaa sinisenä valoa.
Lakkuleivälle on toinenkin nimi: peltileipä.
Illalla kävimme vielä kaupassa hakemassa hotellille ruokakassin ja herkuttelimme telkkarin ääressä. TV tai digiboksi pitää kamalaa hurinaa, niin ettei ohjelmaa meinaa kuulla lainkaan. Hotelli oli ihan tyhjä, emme ole nähneet henkilökuntaakaan sitten sunnuntai-illan!
Jahas, kymmeneltä teen puhelinhaastattelun, joten pitää valmistautua. Tänään paistaa aurinko.
Sadetta tihkutti eilen koko päivän, joten polku oli aika liukas. Tasapainottelimme kalliokivillä. Koska luontopolku oli vartissa kierretty, lähdimme vielä pidemmälle lenkille tietä pitkin. Päivi R. lähti juoksemaan ja minä kävin kirkolla kävelemässä. Viimeistään 1800-luvulla rakennetun kirkon ikkunoissa oli verhot ja ikkunalaudoilla kukkia, mikä sai sen näyttämään asuintalolta. Mutta ilmoitustaulu pihassa kertoi seurakunnalle tapahtumista kirkossa. Kirkko, kuten monet muutkin tärkeät rakennukset täällä on rakennettu kivestä, jossa on rautaa. Se muistuttaa vähän spektroliittia, koska se heijastaa sinisenä valoa.
Lakkuleivälle on toinenkin nimi: peltileipä.
Illalla kävimme vielä kaupassa hakemassa hotellille ruokakassin ja herkuttelimme telkkarin ääressä. TV tai digiboksi pitää kamalaa hurinaa, niin ettei ohjelmaa meinaa kuulla lainkaan. Hotelli oli ihan tyhjä, emme ole nähneet henkilökuntaakaan sitten sunnuntai-illan!
Jahas, kymmeneltä teen puhelinhaastattelun, joten pitää valmistautua. Tänään paistaa aurinko.
maanantai 24. toukokuuta 2010
Rauhalliset työtilat
Näin se ensimmäinen työpäivä Taalintehtaalla lähenee loppuaan. Täällä on todella rauhallista ja olemme saaneet paljon aikaan. Sähköpostia lukevat asiakkaat ja puhelimessa haastattelemani ihmiset luulevat tietysti minun istuvan Turussa, vaikka juttelen heidän kanssaan täältä käsin. Työkaverit ovat meilanneet enemmän kuin tavallisesti, mutta mitään ongelmatilanteita emme ole tänään kohdanneet. Työrauha on ihmeellinen, ihanteellinen, ja naapurihuoneiden väki oikein mukavaa.
Aamupäivällä annoimme haastattelun etätyöstä ruotsinkielisen YLEn radiotoimittajalle. Juttu tulee ulos huomenna aamulla klo 8.15. Harmi, ettei meillä ole radiota, mutta onneksi netistä voimme myöhemminkin kuunnella. Juttelimme ihan suomeksi vaan, joten toimittaja kääntää sitten ruotsiksi puheemme. Flex-hankkeen koordinaattorikin kävi moikkaamassa ja osallistui haastatteluun. Lounastauolla kävimme rannassa Port Side -ravintolassa ja saimme onneksi lankkuleivän sijaan oikeaa kotiruokaa: kaima nautti makaronilaatikkoa ja minä lihapyöryköitä. Hyvää oli. Lounasaikaan asiakkaita oli parikymmentä. Kuulimme, että tehtaassa on 300 työntekijää, joten osa lounastajista oli ehkä sieltä. Parikymmentä vuotta sitten työntekijöitä oli kuulemma 1300, joten siltä ajalta ovat myös nämä kerrostalot, jotka näyttävät nykyään aivan asiaankuulumattomalta täällä pikkukylässä.
Kävimme myös apteekissa hakemassa minulle yskänlääkettä ja kahvilassa leivoksilla. Täällä on todella paljon pieniä liikkeitä: ruokakauppoja, Alko, sekatavarakauppa, vaateliike, elokuvateatteri Bio Pony, kirpputori, urheilutavarakauppa ja grillikioski ja monta muuta paikallista pientä ihmettä. Nuoriso henggaa grillillä, missä myydään eurolla Lätkäliiga-pusseja. Sesonki ei ole kuitenkaan vielä alkanut, joten moni liike on kiinni. On sellainen olo, että juhannuksen aikaan koko Taalintehdas puhkeaa kukkaan ja avautuu kustuvasti houkuttelemaan turisteja, jotka seilaavat Port Siden satamaan.
Poutasää tekee lupaavasti tuloaan, joten viiden maissa lähdemme nautiskelemaan ulkoilman iloista.
Aamupäivällä annoimme haastattelun etätyöstä ruotsinkielisen YLEn radiotoimittajalle. Juttu tulee ulos huomenna aamulla klo 8.15. Harmi, ettei meillä ole radiota, mutta onneksi netistä voimme myöhemminkin kuunnella. Juttelimme ihan suomeksi vaan, joten toimittaja kääntää sitten ruotsiksi puheemme. Flex-hankkeen koordinaattorikin kävi moikkaamassa ja osallistui haastatteluun. Lounastauolla kävimme rannassa Port Side -ravintolassa ja saimme onneksi lankkuleivän sijaan oikeaa kotiruokaa: kaima nautti makaronilaatikkoa ja minä lihapyöryköitä. Hyvää oli. Lounasaikaan asiakkaita oli parikymmentä. Kuulimme, että tehtaassa on 300 työntekijää, joten osa lounastajista oli ehkä sieltä. Parikymmentä vuotta sitten työntekijöitä oli kuulemma 1300, joten siltä ajalta ovat myös nämä kerrostalot, jotka näyttävät nykyään aivan asiaankuulumattomalta täällä pikkukylässä.
Kävimme myös apteekissa hakemassa minulle yskänlääkettä ja kahvilassa leivoksilla. Täällä on todella paljon pieniä liikkeitä: ruokakauppoja, Alko, sekatavarakauppa, vaateliike, elokuvateatteri Bio Pony, kirpputori, urheilutavarakauppa ja grillikioski ja monta muuta paikallista pientä ihmettä. Nuoriso henggaa grillillä, missä myydään eurolla Lätkäliiga-pusseja. Sesonki ei ole kuitenkaan vielä alkanut, joten moni liike on kiinni. On sellainen olo, että juhannuksen aikaan koko Taalintehdas puhkeaa kukkaan ja avautuu kustuvasti houkuttelemaan turisteja, jotka seilaavat Port Siden satamaan.
Poutasää tekee lupaavasti tuloaan, joten viiden maissa lähdemme nautiskelemaan ulkoilman iloista.
Maisemat tänään
Uusi koti, ainakin hetken.
Päivi eilen.
Näkymä hotellin ikkunasta.
Työhuoneen ikkunasta avautuvat tällaiset näkymät ja sadetta piisaa.
Taalintehdas maanantaina
Täällä ollaan! Saavuimme eilen iltapäivällä sateiseen Kemiöön ja Taalintehtaan vehreyden keskelle. Veimme ensin tietokoneet DitCenteriin työhuoneeseemme ja saimme kaikki laitteet helposti paikalleen. Minun kannettavani napsahti nopeasti seinään, eikä Päivi R:n isompien laitteiden "asennuskaan" kestänyt kauaa.
Sitten ajelimme pari sataa metriä autolla Strandhotelliin ja saimme kamamme huoneeseen. Hotelli on kaunis, vanha puutalo, ja sen yhteydessä on myös ravintola, jossa söimme "lankkuleipää" eli pitsaa. Taalintehtaalla pitsa on siis nimetty toisin kuin muualla maailmassa!
Sateesta huolimatta lähdimme kävelylle ja kiersimme pääraitin. Vanha Taalintehdas valmisti rautaharkkoja jo 1600-luvun lopulla. Vanhan tehtaat rauniot ovat jäljellä ja Päivi otti hienoja kuvia sateisesta tehtaasta ja veden yllä leijuvasta usvasta. Tuomi kukkii ja tuoksuu kaikkialla. Näimme luontopolun, jossa olisi sopiva kolmen kilometrin lenkki. Totesimme, että täällä on kolme todella rumaa rakennuskokonaisuutta: uusi teollisuusalue, kunnantalo ja nämä neljä 70-luvun kerrostaloa, joista yhdessä sijaitsee DitCenter. Onneksi työhuoneen ikkunasta avautuva maisema on upea!
Nyt aamulla söimme aamupalaa DitCenterin kahvihuoneessa ja katselimme sateen valumista. Ei muuta kuin koneet auki ja duuniin.
Sitten ajelimme pari sataa metriä autolla Strandhotelliin ja saimme kamamme huoneeseen. Hotelli on kaunis, vanha puutalo, ja sen yhteydessä on myös ravintola, jossa söimme "lankkuleipää" eli pitsaa. Taalintehtaalla pitsa on siis nimetty toisin kuin muualla maailmassa!
Sateesta huolimatta lähdimme kävelylle ja kiersimme pääraitin. Vanha Taalintehdas valmisti rautaharkkoja jo 1600-luvun lopulla. Vanhan tehtaat rauniot ovat jäljellä ja Päivi otti hienoja kuvia sateisesta tehtaasta ja veden yllä leijuvasta usvasta. Tuomi kukkii ja tuoksuu kaikkialla. Näimme luontopolun, jossa olisi sopiva kolmen kilometrin lenkki. Totesimme, että täällä on kolme todella rumaa rakennuskokonaisuutta: uusi teollisuusalue, kunnantalo ja nämä neljä 70-luvun kerrostaloa, joista yhdessä sijaitsee DitCenter. Onneksi työhuoneen ikkunasta avautuva maisema on upea!
Nyt aamulla söimme aamupalaa DitCenterin kahvihuoneessa ja katselimme sateen valumista. Ei muuta kuin koneet auki ja duuniin.
perjantai 21. toukokuuta 2010
Vapise Strömsö - Kemiö kutsuu!
Turkulaisessa viestintätoimistossa työskentelevät Päivit lähtevät sunnuntaina 23.5.2010 Turun Saaristoon, Kemiön saareen etätyökokeiluun vajaaksi viikoksi. Päivi B. on toimittaja ja Päivi R. graafinen suunnittelija, joten on aivan luontevaa alkaa kirjoittaa ja kuvata blogia kokemuksistamme. Odotamme saariston hiljaisuutta ja upeita luontokokemuksia, pelkäämme ruotsin puhumista ja ehkä myös sitä hiljaisuutta… Blogi kertoo myös etätyön sujumisesta, mutta pääasiassa tutustumisestamme Taalintehtaan ihmeisiin.
Kokeilun mahdollistaa Flex-hanke, jonka joustotyökokeiluun osallistumme. Jatkossa hanke organisoi etätyömahdollisuutta yrityksille myytävänä tuotteena. Tarjoamme vastalahjaksi ruumiimme ja sielumme tieteen käyttöön: TTL tutkii stressitasojamme kokeilun aikana. Teemme työtä aivan normaalisti kännykän ja laajakaistan avulla.
Joustotyökokeilut liittyvät Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Brahean koordinoimaan FLEX – Flexible workig culture -hankkeeseen (1.1.2010 – 31.12.2011). Päärahoittajana on Central Baltic INTERREG IVA Programme 2007-2013 -ohjelma. Muita partnereita ovat Åbo Akademi, Novia, Työterveyslaitos, Företagsam Skärgård rf (ÅL), Nordregio ( SWE) ja Kuressaare College (EST).
Kokeilun mahdollistaa Flex-hanke, jonka joustotyökokeiluun osallistumme. Jatkossa hanke organisoi etätyömahdollisuutta yrityksille myytävänä tuotteena. Tarjoamme vastalahjaksi ruumiimme ja sielumme tieteen käyttöön: TTL tutkii stressitasojamme kokeilun aikana. Teemme työtä aivan normaalisti kännykän ja laajakaistan avulla.
Joustotyökokeilut liittyvät Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Brahean koordinoimaan FLEX – Flexible workig culture -hankkeeseen (1.1.2010 – 31.12.2011). Päärahoittajana on Central Baltic INTERREG IVA Programme 2007-2013 -ohjelma. Muita partnereita ovat Åbo Akademi, Novia, Työterveyslaitos, Företagsam Skärgård rf (ÅL), Nordregio ( SWE) ja Kuressaare College (EST).
tiistai 18. toukokuuta 2010
Maisemakonttori tänään
Kattohuoneisto kuulostaa hienolta, mutta toisinaan maisemat voisivat vähän vaihtua...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)