Eilen päätimme kiertää töiden jälkeen Taalintehtaan luontopolun. Kirjastosta saimme kartan, joka näytti, että polku kiertää Pienen masuunijärven ympäri. Matkan varrella oli lehtometsää, kalliokasveja ja parasta kaikista Hyllyvä suo. Sen nimi siis on Hyllyvä suo ja se kelluu järvessä. Kielot alkavat juuri kukkia ja niitä oli paljon.
Sadetta tihkutti eilen koko päivän, joten polku oli aika liukas. Tasapainottelimme kalliokivillä. Koska luontopolku oli vartissa kierretty, lähdimme vielä pidemmälle lenkille tietä pitkin. Päivi R. lähti juoksemaan ja minä kävin kirkolla kävelemässä. Viimeistään 1800-luvulla rakennetun kirkon ikkunoissa oli verhot ja ikkunalaudoilla kukkia, mikä sai sen näyttämään asuintalolta. Mutta ilmoitustaulu pihassa kertoi seurakunnalle tapahtumista kirkossa. Kirkko, kuten monet muutkin tärkeät rakennukset täällä on rakennettu kivestä, jossa on rautaa. Se muistuttaa vähän spektroliittia, koska se heijastaa sinisenä valoa.
Lakkuleivälle on toinenkin nimi: peltileipä.
Illalla kävimme vielä kaupassa hakemassa hotellille ruokakassin ja herkuttelimme telkkarin ääressä. TV tai digiboksi pitää kamalaa hurinaa, niin ettei ohjelmaa meinaa kuulla lainkaan. Hotelli oli ihan tyhjä, emme ole nähneet henkilökuntaakaan sitten sunnuntai-illan!
Jahas, kymmeneltä teen puhelinhaastattelun, joten pitää valmistautua. Tänään paistaa aurinko.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti