Täällä ollaan! Saavuimme eilen iltapäivällä sateiseen Kemiöön ja Taalintehtaan vehreyden keskelle. Veimme ensin tietokoneet DitCenteriin työhuoneeseemme ja saimme kaikki laitteet helposti paikalleen. Minun kannettavani napsahti nopeasti seinään, eikä Päivi R:n isompien laitteiden "asennuskaan" kestänyt kauaa.
Sitten ajelimme pari sataa metriä autolla Strandhotelliin ja saimme kamamme huoneeseen. Hotelli on kaunis, vanha puutalo, ja sen yhteydessä on myös ravintola, jossa söimme "lankkuleipää" eli pitsaa. Taalintehtaalla pitsa on siis nimetty toisin kuin muualla maailmassa!
Sateesta huolimatta lähdimme kävelylle ja kiersimme pääraitin. Vanha Taalintehdas valmisti rautaharkkoja jo 1600-luvun lopulla. Vanhan tehtaat rauniot ovat jäljellä ja Päivi otti hienoja kuvia sateisesta tehtaasta ja veden yllä leijuvasta usvasta. Tuomi kukkii ja tuoksuu kaikkialla. Näimme luontopolun, jossa olisi sopiva kolmen kilometrin lenkki. Totesimme, että täällä on kolme todella rumaa rakennuskokonaisuutta: uusi teollisuusalue, kunnantalo ja nämä neljä 70-luvun kerrostaloa, joista yhdessä sijaitsee DitCenter. Onneksi työhuoneen ikkunasta avautuva maisema on upea!
Nyt aamulla söimme aamupalaa DitCenterin kahvihuoneessa ja katselimme sateen valumista. Ei muuta kuin koneet auki ja duuniin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ja minä kun luulin, että pizzan suomalainen versio on pitsa. Lankkuleipähän kuulostaa oikein hyvältä. Tuli itsekkin syötyä muutama viipale lankkuleipää viikonloppuna.
VastaaPoistaTsemiä ja työiloa Kemiöön! :)
T: Petteri-poika